Vuoden viimeinen puolikas on aika, joka tarjoaa meille mahdollisuuden hidastaa tahtia ja löytää syvemmän yhteyden itseemme. Päivät lyhenevät, ilmat kylmenevät ja luonto ympärillämme muuttaa väriään. Ensin tulee syksyn väriloisto, sitten värit haalistuvat ja valo vähenee.
Tämä kaikki muistuttaa meitä siitä, kuinka tärkeää on antaa itsellemme aikaa ja tilaa. Itsemyötätunto on avain hyvinvointiin ja syystalvi muistuttaa aloittamaan matkan kohti sitä.
Luonto talviasuisessa kauneudessaan
Talvinen luonto on kuin satumaailma, joka lepää hiljaisena lumipeitteen alla. Kävely metsässä tai järven rannalla antaa mahdollisuuden löytää yhteys luonnon kanssa ja keinon unohtaa hetkeksi arjen kiireet. Tämä aika vuoden kierrossa on oiva hetki muistaa myötätuntoisesti omaa tilannettaan. Voimme pimeässä illassa hiljentyä hetkeksi ja antaa hämäryyden kietoa meidät lempeään huopaansa.
Itsemyötätunto: Rakasta itseäsi kuin ystävääsi
Itsemyötätunto tarkoittaa kykyä antaa itsellemme samanlaista ystävällisyyttä, lempeyttä ja ymmärrystä kuin mitä antaisimme parhaalle ystävällemme vaikeina hetkinä. Se ei ole itsekkyyttä, vaan päinvastoin, se antaa meille tarvitsemaamme palautumista ja levollisuutta, jonka suomme usein muille. Nyt on hyvä hetki harjoitella myös omien tarpeiden tunnistamista.
Hidasta tahtia
Pimeä vuodenaika sallii tahdin hidastamisen ja hetkeen uppoutumisen. Lyhyemmät päivät ja viileämpi sää houkuttelevat viettämään enemmän aikaa sisätiloissa. Saatat tuskastua, jos olo ei tunnu yhtä tehokkaalta kuin yleensä. Voimme kuitenkin ottaa tämän ajan hyötykäyttöön itsemme kuuntelemiseen ja omasta hyvinvoinnistamme huolehtimiseen.
Lempeää huolenpitoa itselle
Syystalvi suo loistavan tilaisuuden syventää itsehoitorutiinejamme. Voimme nauttia lämpimistä juomista, kuten teestä tai kaakaosta, ja syödä ravitsevia sesongin mukaisia ruokia, jotka tuovat mukanaan syksyn maun. Lisäksi voimme kääriytyä pehmeisiin huopiin, lukea kirjoja tai kuunnella rauhoittavaa musiikkia. Nämä pienet teot voivat auttaa meitä rentoutumaan ja löytämään sisäisen rauhan.
Oma polkuni itsemyötätuntoon
Jokaisella meistä on oma matkamme itsemyötätuntoon. Syksyllä voimme aloittaa tällä polulla tai syventää matkaa. Itse olen päättänyt ottaa lempeämmän asenteen omiin tekemisiini, aiemman tiukan vaativuuden sijaan.
Voimme alkaa kuunnella itseämme paremmin, hyväksyä omat virheemme ja puutteemme, ja oppia antamaan itsellemme anteeksi. On helpottavaa, kun voi itse laskea rimaa. Kuvittelemme, että muut vaativat meiltä ylisuorittamista, mutta onko asia todella niin?
Omien virheiden osoittelun sijaan voit ottaa tavaksi kannustavat sanat itselle. Pyri löytämään niitä sanontoja, jotka antavat sinulle lohtua ja lempeyttä, ilman vaativaa ja soimaavaa sävyä.
Omaa sanavarastoa täydennän seuraavilla sanonnoilla: ”Ei se haittaa, yritän uudelleen.” ”Tämä asia ei muutu murehtimalla, huomenna keksin varmasti jonkin ratkaisun.” ”Ei kaikkea voi itse osata, pyydän apua.” ”Lepään nyt, niin voin huomenna paremmin.” Mitkä ovat sinun lempeät sanasi itsellesi?
Lempeiden lauseiden keksiminen voi olla helpompaa, jos mietit, mitä kaikkein hyväksyvämmin sinuun suhtautuva läheisesi sanoisi, kun tarvitset lohtua. Jos sinulle tulee mieleen hetki, jolloin olet kokenut toisen sanat lohdullisina, käytä näitä sanoja myös itse itsellesi.
Itsemyötätunto ei synny hetkessä, mutta se voi olla voimavaramme, joka auttaa meitä selviytymään vaikeista hetkistä ja nauttimaan elämän kaikista ulottuvuuksista. Katso talvista luontoa ja etsi siitä kaunista myötätuntoa tähän hetkeen.