Edellisessä artikkelissa kirjoitin tavoista, joilla arjessa voi huomata tietoisen läsnäolon hetkiä ja lisätä niitä. Tällä kertaa haluan pohtia tarkemmin sitä, miten tietoinen läsnäolo tai sen puute näkyy vuorovaikutuksessamme.
Joidenkin ihmisten kanssa läsnäolo tuntuu syntyvän melkein itsestään. Ilmeet, eleet ja äänensävyt ovat luettavissa, kun olemme keskittyneet toistemme seuraan. Puhe soljuu kuin itsestään ja jälkeenpäinkin kohtaamisen muistelemisesta tulee lämmin olo. Tuolloin koemme tulleemme nähdyiksi ja kuulluiksi. Sanoilla on ollut selkeästi merkitystä keskustelukumppanille.
Olet myös ehkä kokenut joskus ärsyyntymistä ja pettymystä, kun keskustelukumppanisi näyttää tekevän koko ajan jotain muuta ”siinä sivussa”. Hän saattaa todeta, että ”puhu vaan. Kyllä minä kuuntelen”.
Silti välillänne tuntuu olevan kuilu. Haet katseellasi hänen katsettaan, kun hän touhuilee puhelimen tai tietokoneen ääressä. Keskustelu katkeilee ja ennen kuin asia on saatu käsiteltyä, joudutte pohtimaan, mihin jäittekään. Aivan kuin huutelisitte oikeasti jonkin kuilun yli ja osa viestistä jäisi kuulematta ja näkemättä.
Tähän henkiseen poissaoloon syyllistymme usein kiireisinä, stressaantuneina tai väsyneinä. Erityisen usein olen törmännyt tällaiseen käytökseen työpaikoilla.
Sen sijaan pihatalkoot, kokkaaminen tai muu yhteinen puuha tuntuu tuovan ihmisiä yhteen ja samaan mukavaan pöhinään. On siis merkitystä, millä tavalla kohtaamme muut ihmiset.
Kun teemme asioita tietoisen läsnäolon hyrinässä, kutsumme sitä usein flow-tilaksi. Muu maailma tuntuu katoavan ja saamme valtavan paljon aikaan. Kun tekeminen tuntuu merkitykselliseltä, olemme tyytyväisiä. Levollisuuden ja turvallisuuden tunne jää kehoomme pitkäksi aikaa.
Jo näiden muutamien esimerkkien kautta voimme huomata, miten tärkeää on olla läsnä siinä mitä tekee sen ihmisen kanssa kenen kanssa juuri sillä hetkellä on. Tiedostetuilla hetkillä on meille suurempi merkitys kuin pakon edessä ja kiireessä sohaistuissa tehtävissä, joita ohjaa pelko tekemättä jättämisen seurauksista.
Parhaiten voit vaikuttaa omaan tekemiseesi. Huolehdi siis siitä, että olet itse läsnä, kun joku haluaa puhua kanssasi. Jos et sillä hetkellä voi keskittyä, voit ehdottaa toista ajankohtaa. Puhelimeenkaan ei tarvitse vastata aina sen soidessa, jos tiedät, ettei sinulla sillä hetkellä ole mahdollisuutta syventyä keskusteluun. Oma harkinta ja asioiden priorisointi on tärkeää sinun itsesi kannalta.
Läsnäoloa on kuunnella toisen lauseet loppuun saakka, katsoa silmiin, reagoida ilmeillä ja eleillä. Voit toistaa vaikka pari sanaa siitä, mitä toinen juuri sanoi, kuten ”tuo mitä kerroit onnistumisestasi, kuulostaa…”, jolloin toinen tietää sinun noteeranneen puheen sisällön.
Jos tunnet tarvetta kehittää läsnäolevaa vuorovaikutusta, tee pieniä muutoksia ja keskity astetta intensiivisemmin. Kännykkä sivuun ja katse kaveriin. Saatat huomata vaikutuksen jo seuraavassa keskustelussa!
